perjantai 30. toukokuuta 2014

Sansibar: Sekoitus itää ja Afrikkaa

Matkustimme Sansibarille lomailemaan viikoksi Iringasta. Vietimme ensin Stone Townissa kaksi yötä ja loppuajan olimme Matemwella, joka sijaitsee itäpuolella saarta.

Stone Town on upea kaupunkikohde, jossa idän vaikutukset näkyvät niin rakennuksissa kuin kulttuurissakin. Sansibarilaisista 99 prosenttia on muslimeja. Stone Town on yksi Unescon maailman perintökohteista ja rajautuu kolmion malliseksi alueeksi Sandibar Cityn rannikolla. Ilmassa tuoksuu kalaruuat ja mausteet, kapeat kujat ja kadut ovat idyllisen ilmeikkäät intialais- ja arabialaistyylisten rakennuksien vuoksi. Sansibarille voi helposti matkustaa pienkoneella rannikolta. Se kestää 20 minuuttia. Toinen vaihtoehto on käyttää lauttaa, jolla matka taittuu parissa tunnissa. Kaupungista löytyy paljon käsitöitä, vaatteita ja maalauksia, mutta hintatasoltaan Sansibar on tuplasti kalliimpi mantereeseen verrattuna. Turistihinnat näkyivät myös ravintoloissa, mutta eivät silti olleet suhteessa liian kalliita. Söimme paljon kalaa ja mereneläviä, sillä sisämaassa Iringassa niitä löytää lähinnä kuivattuina.

Turisteja saarella oli todella paljon, vaikka sesonkiaika ei ollut vielä alkanut. Tämän lisäksi kaupunki on pullollaan perässä roikkuvia kaupustelijoita, joista saattaa olla jopa vaikea päästä eroon.

Ensimmäiseksi päiväksi varasimme paikallisen oppaan, joka kierrätti meitä Stone Townissa. Kävimme muun muassa entisellä orjatorilla, joka on ollut viimeisimpiä koko Afrikassa, anglikaanisessa kirkossa ja Darajani Marketissa, joka on basaarialue lukuisine myyntikojuineen ja soppineen.

Toisena päivänä teimme retken Prison Islandille, jossa on lukuisia jättiläiskilpikonnia. Kilpikonnat eivät kuulu sansibarilaiseen luontoon, vaan ne ovat tulleet saarelle 1900-luvun alussa lahjoituksena Seychellien silloiselta brittiläiseltä kuvernööriltä. Kilpikonnista monet olivat todella iäkkäitä, vanhin oli lähemmäs 200-vuotias. Nämä hitaat muhkurat pitivät kovasti leuan alta rapsuttelusta. Kävimme myös Prison Islandilla uimassa. Turkoosi vesi ja valkoinen hiekka on pettämätön yhdistelmä, vaikka sää oli pilvinen.

Loppuajan vietimme tosiaan Matemwella Seles Bungalowissa majaillen. Majoitus, ruoka ja palvelu oli siellä erinomaista. Nautimme rannalla loikoilusta ja kävimme myös Mnemba-saaren riutoilla snorklaamassa. Se oli upea ja edullinen reissu,vaikka tällä kertaa kohdalle ei osunutkaan vesikilpikonnia tai delfiinejä.
Orjakellari. 


Orjamuistomerkki.



Tonnikala.

Mausteita.

Intialaistyyliset ovet ovat ominaisia Sansibarin rakennuskulttuurissa.



Old Fort.


Stone Town.



Tämä kaveri oli lähes 200-vuotias.



Matemwe laskuveden aikaan.

Ranta oli täynnä rapuja ja niiden koloja.


Meri palaa takaisin Matemwella. Kaukaisuudessa Mnemba-saari, jonka edustan riutoilla snorklasimme.


Paikallisia veneitä.

Seles Bungalowin baarin alakerta.

Seles Bungalow sijaitsee mukavan puutarhan suojissa.

Mikumin luonnonpuiston alueella bongattiin takaisin Iringaan ajaessa leijonanpentuja autotien vierestä.

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

"Losing Hope is Sickness"

Aika kuluu hurjan nopeasti, kun tekemistä on paljon. Tällä viikolla saatiin päätökseen RLabs Iringassa Digital Story Telling -kurssi, jossa olimme avustamassa valokuvausopettajina ja editointiavustajina. Oli upeaa huomata, kuinka monet nuoret aikuiset, jotka kurssiin ottivat osaa, yllättyivät omista taidoistaan ja kokivat oppivansa paljon uutta. Digitarinat kertoivat heidän kokemastaan muutoksesta Grow Leadership Academyn aikana. Monet tarinoista kertoivat toivon menettämisestä ja sen uudelleen löytymisestä. Saa olla ylpeä, että on päässyt ottamaan osaa heidän kurssiinsa, joka on antanut uutta kipinää nuorille aikuisille löytää paikkansa yhteiskunnassa.


Kouluhommia on alkanut kertyä jos jonkinlaista. Kurssit, joita yliopistossamme käymme ovat African Religions, Development Studies ja Sociology of Gender Issues. Viimeksi mainitusta teimme representaation, jossa vertaamme Afrikan ja länsimaiden sukupuolirooleja ja epätasa-arvoa sukupuolten välillä. Esittelemme tuotoksemme tulevana tiistaina. African Religions -kurssi päättyy pian, mutta edessä on loppukoe.

Näiden lisäksi teen toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan Jennyn kanssa opinnäytetyön tuoteosaa, joka on lyhyt videodokumentti. Se kertoo kuurosta secondary schoolia käyvästä tytöstä, hänen arjestaan ja kohtaamistaan ongelmista kuuroutensa vuoksi. Tulevan viikon lopussa olemme suorittaneet tarvittavat kuvaukset ja haastattelut. Editoinnin suoritamme vasta Suomessa. Tässä tilaajana on RLabs Iringa, jotta videota voi välittää opetuskäyttöä varten kertomaan kuurojen elämästä.

Saimme kuitenkin myös rentoutua viime perjantaina, kun juhlistimme Annin syntymäpäiviä. Kutsuimme yliopistoystäviämme meille. Leivoin sämpylöitä, joista tehtiin lämpimiä pitsaversioita ja kylmiä sandwhichejä. Ne menivät kuin kuumille kiville. Ystävämme Janet ja Henry ottivat kitaran mukaan ja saimme nauttia ihanasta livemusiikista omassa kodissamme! Illanistujaisten jälkeen siirryimme paikalliseen yökerhoon, La Parteen, joka on todella moderni. Tanssimme koko illan ja yön.

Tänään, sunnuntaina, vierailimme luokkatoverimme ja hänen perheensä luona. Saimme nähdä tyypillistä afrikkalaista elämää, kun monta perhettä asuu samassa rakennuksessa, jakaen keittiötilan ja pesutilat. Tansanialaisten vieraanvaraisuus sävähdyttää joka kerta! Ruokatarjoilu on todella monipuolista ja sen eteen nähdään paljon vaivaa. Ihmiset ovat todella ihania ja sydämellisiä. Päivän päätteeksi vierailimme vielä yliopistolla tervehtimässä ystäviä. Hyvä saada kunnon rentouttava ja lämmin viikonloppu ennen tulevan viikon ahkerointia.

Digitarinoiden työstöä.

Pullat uunissa.


Anni sai syntymäpäivälahjaksi perinteisen kanga-vaatteen.

Kylässä ihanan Tumainin perheen luona. 
Tumainin herkulliset kokkaukset. Perinteisiä ruokia.

Tumainin naapurissa. Sielläkin tarjottiin ugalia. 

Oli pakko laittaa tämäkin: Näin joulutähti kukkii Tansaniassa. 
Perjantain juhlista.